Animecon – the debriefing

Näytänkö mä nyt hyvältä? Catwalk nääs odottaa!

Hyvät naiset ja herrat, on aika purkaa Animecon VII:n palaute Varjoelitistin osalta. Keskustelu onkin käynyt kuumana jo monella rintamalla – hyvä näin. Mielipiteiden avullahan näitä coneja aina parannetaan!

Ensimmäiseksi haluan sanoa, että Animecon ei ollut niin paha tapahtuma, kuin mitä etukäteen saattoi ajatella. Kaapelitehdas oli tilana suhteellisen hyvä ja väki nautti ”ankkapuiston” tarjoamasta poseeraus- ja hengaustilasta. Mitä olisikaan käynyt, jos viikonloppu olisi ollut täynnä rankkasadetta? Kauniit poseerausilmat pelastivat varmasti koko tilaisuuden täydeltä katastrofilta, koska sisällä tilanne olisi ollut miltei pahempi kuin vuoden 2006 ’conissa (vanhaweeaboot muistavat tämän varmasti, newfagit kukaties eivät). Myönnettäköön, Suomen weeabookansasta osa on oppinut jopa tekemään kauniita asuja, heille kaikille tästä suuri plussa, ”niistä toisista”ei liene tarvekaan puhua. Ainiin ja niistä toisista puheenollen, jotkut Animen Ystävät™ olivat ilmeisesti suivaantuneet Scifi-loungen ulkopuolella olleesta paperista, joka kielsi ANIMEHENGAILUN kyseisessä tilassa. Varjoelitisti tukee Scifinörttien tahtoa olla rauhassa – onhan kyseessä kuitenkin heidän pienimuotoinen tapahtuma, johon on sattumalta lyöty kiinni n. 10 000 ihmisen animecon. Hetkinen… koska scifinörteillä oli oma lounge, ovatko he kukaties ELITISTEJÄ tässä meidän sisäänpäinlämpiävässä skenekulttuurissa? Asiaa sopii pohtia, mutta vaatii kukaties hieman alkoholia tuekseen…

Mutta jättäkäämme Finncon ja heidän ystävälliset hiipparinsa rauhaan, koska hehän ovat loppujen lopulta osa TÄYSIN ERI CONIA. Sanottuani tuon huomaan, etten oikeastaan voi puhua enää mistään, animeconilla kun ei ollut kuin kourallinen katsottavia ohjelmia, joista siunasin itseni katsomaan Isku Noidat -paneelia. Itse paneelin anti oli jotakuinkin odotetunkaltainen, eli positiivisen kokemuksen puolelle jäätiin. Toivottavasti näemme vielä joskus tulevaisuudessa lisää Strike Witches -höttöä Suomen coneissa. Muita ohjelmia ei elitisti juurikaan nähnyt, poislukien cosplaynäytökset ja Candy ”Laura Vanamon Ryhmä” Loven tanssilauluesitys -yritelmän. Laura Vanamollahan on niin suuri ja vahva seuraajakunta Kuvalaudalla (Laurantai-väki, katson teitä), ettei hän tarvitse mitään ryhmää. Muut yksilöt yrittivät säheltää mahdollisimman paljon, kukin kykyjensä mukaan. Toisaalta joidenkin mielestä kyseinen epäonnistuminen on moe~a, ja heidän pallirakkonsa rikkoutuivat – Varjoelitisti on tämän skaalan toisella laidalla.

Mutta eipäs nyt hakata kuollutta hevosta enempää, koska siihen ei ole yksinkertaisesti tarvetta. Tämä hengauscon saa välillä ihmiset valtaansa, toisaalta koska IHQQQ SIEL NÄKEE FRENDEI XDDD SIIKAA!, ja myös siksi, että tapahtuma on ilmainen. Desucon tuli pelastamaan vanhentuneet animen ystävät, mutta kuka pelastaa nämä ernut? Kaipaavatko he edes pusuringeilleen pelastajaa? Kun Animecon joskus aikanaan loppuu, eikö tämä nuorempi väestö voi vain sopia jonkun puiston, jossa istua ringissä ja vähän FFFightata (hitto mikä termi)? Ei tällaiseen tarvita monen sadan ihmisen coniteoita, joista jotkut ovat jo lähes loppuunpalamisen partaalla. Toisaalta joskus coni-innostus tempaa myös osan vanhoista sotaratsuista mukaansa, eikä tässä ole mitään väärää – sitähän varten Animecon on. Kukaties tämä Aniki-quote jotenkin kiteyttää sanomaani tästä kaikesta:

Hetalia-cosseja tuntui olevan paljon ja eihän siinä sitten tämmöinen ernu voi olla kirkumatta ja homoutta ihkuttamatta.

Ei jumalauta.

Tämä oli kyllä turhin postaus Varjoelitistin blogissa ikinä, kyllä te tiedätte mitä mieltä tästä asiasta olen. Jos näette asian jotenkin eri tavalla, hyvä näin – kukaties tämä postaus saa pari vastaustakin. Valottakaa kansalle itseänne ja aivoituksianne.

HAIL UNITINU

PS. Vuoden 2012 Animecon eduskuntatalon portailla – tuokaa te puisto, minä tuon Narutopannan ja pullon pusupiiriä varten.

14 heinäkuun, 2009. Uncategorized. 1 kommentti.

Viimeiset hetket ovat käsillä!

Nopea kirjoitus ennen Animeconin alkamista:

Varjoelitistit marssivat kohti Animeconia

Perjantaina alkaa tämän vuoden Animecon, jonka ohjelmakarttakin julkaistiin lopulta tapahtuman kotisivuilla. Luvassa on ilmeisesti aimo annos tuttua huttua, kuten Yaoipaneelia ja Parapara-tanssia (milloin Pararinista tehdään tämän porukan showmies?). Animepuolen tarjonnasta löytyy jopa muutama ihan lupaava ohjelmanpätkä – Jussi QUOTEnixuQUOTEKIINNI Nikanderin pitämä Suomalaisen animefandomin historia, kahden tunnin Strike Witches -ohjelma (voiko tästä aiheesta puhua edes niin kauaa? Odotan tätä jännityksellä) sekä Janne Kempin vetämä Masamune Shirow -show. Muitakin pieniä toivonpilkahduksia listalla näkyy, mutta ei mitään dramaattista, desu~ (näittekö mitä tein tuossa?). ”Scifihörhöjen” ohjelmapuoli näyttää puolestaan psykedeelisen houkuttavalta, eikä vähiten oivallisten kutsuvieraiden takia. Kukaties näihin tilaisuuksiin osallistuu sopiva määrä nuoria narutotyttöjä, jotka kokevat kulttuurishokin? Voimme vain toivoa.

Lähtekäämme silti avoimin mielin viikonlopun coniin ja sen tuomaan nautintoon TAI rageen!

PS. Samaan aikaan desurintamalla…

pojalla on hyvä pointti

9 heinäkuun, 2009. Uncategorized. 1 kommentti.

Edessä loistava tulevaisuus?

Varjoelitisti - nyt 100% enemmän viileitä tarinoita

On aika jälleen aika palata draamailun maailmasta takaisin Varjoelitistin pariin. Vastataanpa samalla muutamaan ”kysymykseen”, joita ircin puolella eräät ovat esittäneet. a) Ei, en tee kirjoitusvirheitä tahallani, satun vain olemaan näin huono kieliopissa. b) Elitistin sukupuoli jääkööt mysteeriksi, mutta tisseistäni en aio ottaa siltikään kuvia. Ja muistakaa – elitistin varjot ulottuvat kaikkialle internetin ihmeelliseen maailmaan!

Mutta nyt takaisin itse asiaan, nimittäin Suomen conien tulevaisuuteen. Aiemmin jo mainitsin kaikkien tietämän asian, eli sen, että Animecon tuskin jatkaa vuoden 2011 jälkeen. Jos, ja kun, Animeconin järjestäminen loppuu, tulee jokin con nousemaan luultavasti kävijämäärältään suurimmaksi, eli ns. ykkösconiksi. Vaihtoehtoina näen joko Traconin, Desuconin tai Nekoconin. Jos tulkitsin conien omien sivujen ilmoittamia kävijämääriä oikein, on Tracon suurin ja Desucon näistä pienin. Desuconin pieneen kokoon varmasti vaikuttanee mm. pääsymaksu ja se, että kyseinen con järjestettiin vasta ensimmäisen kerran. Uskon kuitenkin, että loppujen lopulta kävijämäärät tai pääsymaksut eivät tule määrittelemään ykkösconia, vaan conin sisältö. Tässä suhteessa jopa nämä kaikki kolme conia voisivat olla ykkösconeja – tarvitaan vain tarpeeksi kiinnostavaa ja monipuolista ohjelmaa, joskus jopa kunniavieras tai kaksi lisäämään viihdyttävyyttä.

Toinen tärkeä tekijä conille, oli se sitten vanha tai uusi, on sen sijainti. Helsinki-Tampere-Turku -akseli kerää varmasti enemmän väkeä, kuin moni muu paikka, koska niissä asuu luultavasti eniten weeabookansaa (tutkittua tietoa ei ole, pelkkiä statistisia arvioita). Tietenkin Nekocon omalla sijainnillaan kerää varmasti sisäänsä niitä ihmisiä, jotka eivät jaksa/ehdi/pysty lähtemään suurten asutuskeskusten conitapahtumiin, tästä Nekolle plussapisteet. Sijainnin merkitys kävijämäärälle on ehdoton, mutta se ei vielä yksinään conia tapa: huono sijainti + hyvä ohjelma = kelpo con. Uskon, että Pohjanmaalla tai Lapissa järjestetty con voisi myös menestyä, mutta se tarvitsisi ehdottomasti hyvät järjestäjät sekä ohjelman.

Kolmanneksi tärkein tekijä on conin järjestäjät. Näiden ihmisten motivaatio, kova työ ja vuodatetut nesteet takaavat meille kävijöille conin sellaisena kuin se on, oli con sitten laadukas tai kelvoton. Jos tekijöitä ei kiinnosta, tai he eivät muuten vain osaa, ei conikansaakaan luultavasti kiinnosta montaa tuntia kauempaa. Itse tekijöiden vaihtuvuus vuodesta toiseen saattaa olla helpotus ongelmaan, tai sitten (kuten Animeconissa näyttää käyneen) se vain pahentaa ongelmaa. On vaikeampaa keksiä pyörää aina uudelleen, varsinkin, jos se alunperinkin on ollut kantikas. Tästäkin haluan antaa henkiset pluspisteet Nekolle ja Desulle – järjestäjät ovat onnistuneet saamaan taakseen omalla työllään myös innokkaita kävijöitä, jotka tulevat takuulla tapahtumaan uudelleen – näin minä ainakin tuen hyviä tapahtumia.

Neljäs tekijä, ja myös viimeinen, on yleisö. Mitä tapahtuu, kun nuo kaikkien rakastamat ja parjaamat ”pusurinkiernut” kasvavat aikuisiksi? Ottavatko nämä uudet nuorukaiset vanhoilta veteraaneilta raskaan taakan kantaakseen ja järjestävät yhtä viihdyttäviä tapahtumia uusille weeaboolapsosille, vai tuhoutuuko Suomen animeskene kymmenessä vuodessa kokonaan? Kauanko aikuiset miehet ja naiset jaksavat vielä tehdä näitä juttuja, tuleeko heille (ja ehkä myös Varjoelitistille) joskus aika, jolloin anime, cosplay ja turhanpäiväinen draama ei enää kiinnosta? Laskutkin pitäisi valmistaa, lapset maksaa ja ruokkia cosplaypuku… Joudummeko joskus ottamaan päämme alas fantasiamaailmasta?

Toivottavasti joku alkaa miettiä tämän jälkeen asioita uudessa valossa, kukaties jopa kommentoida tänne? LOL RÖLLI -kommentit myös  ehdottomasti sallittu, jos sellaiselle kokee tarvetta. Lopuksi haluan esittää kauhuskenaarion, jonka havaitsin karttaa tutkimalla. Tähän mennessä coneja on järjestetty Helsingissä, Lahdessa, Tampereella ja Turussa… mitä tapahtuukaan, jos joskus Raumalla (okei, oikea kohta olisi ehkä ollut jossain Eurassa) järjestettäisiin con?

contagrammi - Haruhi meitä varjelkoon!

Mind = Blown.

2 heinäkuun, 2009. Uncategorized. 1 kommentti.

Pukuilusta ja tulevasta Animeconista

Luna-cosplayaaja jäi eloon? MASAKA!?

On tullut aika avata sanainen arkku aiheesta cosplay, eli pukuilu. Suomalaista coniskeneä riivaa aihe nimeltä cosplay, joka ei ole aivan niin viaton asia, jolta se aluksi näyttää. Cosplayn hauskuutta ei käy kieltäminen – toiset saavat iloa asun tekemisestä, toiset niissä esiintymisestä ja kolmannet katsomisesta. Aihetta käsittelevä, Johanna Kuntun pitämä Cosplay-kulttuuri – Suomi vs. USA vs. Japani, oli kohtuullisen hyvä ja asiapohjainen(kin) esitys. Toki neiti Kuntun atk-osaaminen oli alussa hieman haparoivaa ja lausemuotoilu sopi paremmin internetin kärkkäisiin blogikirjoituksiin, mutta tarpeeksi kärkkäät mielipiteet ovat viihdyttävyyden suola! Itse sisältö oli vanhalle /cgl/:n lurkkaajalle tuttua kamaa, aina jenkkiconeista ja kauniista ”kameraneitosia” lähtien.

MUTTA!

En käsitä suomalaista suhtautumista ostettuihin asuihin. Suuri kunnia toki heille, jotka asun tai asuja jaksavat tehdä conista toiseen – kädentaidot ovat katoava luonnonvara. Neiti Kunttu antoi ymmärtää, että esimerkiksi äidin tai sukulaisen tekemä asu on ehdottomasti ostettua asua parempi. Tässä en näe mitään todellista perustetta: molemmissa tapauksissa käyttäjä itse ei osallistu juuri ollenkaan puvun tekemiseen… mutta ostamalla hän edes TORJUU LAMAA! Ostopuvut ovat kuin suuri tabu – niistä ei pidä puhua, ne ovat kielletty hedelmä. Elämmekö vieläkin niin sosialistisessa kulttuurissa, että naapurin tuhlailua katsotaan pahalla silmällä? Itse mieluusti katselen hyvintehtyä, ostettua asua kuin tusinaa keskinkertaisia pukuja, jotka cossaaja itse (tai herranjumala, heidän äitinsä) on tehnyt. Lopultahan tärkeintä on se, miltä asu näyttää, ja miten hyvin tai huonosti cossaaja haluaa hahmoonsa eläytyä*.Cosplaynäytökset ja -kilvat ovat asia erikseen: kisoihin pitää tottakai ensisijaisesti saada ihmisiä, jotka ovat itse asunsa valmistaneet – eivät ostamalla, eivätkä sukulaiselta tilaamalla. Kokonaisuutena esitys oli Varjoelitistin mielestä kuitenkin enemmän plussan kuin miinuksen puolella, varsinkin Voice in the Shellin jälkeen.

(*Itseasiassa haluaisin nähdä cosplaykansan tosiasiassa ottavan myös cosplay-sanasta kohdan play mukaan conialueelle – usein itse kukin (myös Varjoelitisti) sortuu olemaan oma itsensä, mutta hassussa asussa. Veisikö tämä sitten meitä jo liikaa larppailun ja näyttelemisen kryptiseen maailmaan, kukaties, mutta eläytyminen saattaa pelastaa huonoonkin asuun pukeutuneen cosplayaajan.)

Siirtykäämme aiheeseen nimeltä Animecon VII. Kyseinen tapahtuma alkaa vasta 10. heinäkuuta, mutta jo nyt ilmassa on ennusmerkkejä epäonnistumisen suuresta riskistä. Otetaanpa muutamia aivoituksiani aiheesta FC/AC ranskalaisiin viivoihin:

-Animecon on kävijämäärällään Suomen suurin con cosplaytapahtuma. Tämä on raaka fakta, jonka olen halunnut sanoa jo pitkään. Animeconin sivuilla ohjelma-oksan alla on kaksi asiaa: cosplay ja iltabileet. Jos tämä on sitä ”ohjelmaa” mitä Suomen suurin animekansalle suunnattu tapahtuma voi tarjota, niin eipä ole kummoinen tapahtuma. Cosplayn järjestävät kävijät ja iltabileet ovat Nosturilla. Mihin tämä monituhatpäinen yleisö edes ylipäänsä tarvitsee sitten Kaapelitehdasta? Kauniita kuvia voitaisiin ottaa vaikkapa Senaatintorilla, kunhan joku vaikutusvaltainen ihminen sanoisi tämän asian Anikin foorumeilla ja tekisi aiheelle nettisivut.

-Animeconin kunniavieras on Jari ”Tekno-Kekko” Lehtinen. Itse en ole ikinä ennen Animeconia edes kuullut kyseisestä herrasta, eikä hän ilmeisesti mitään ole tehnytkään. Jos Ryuusuke Imai oli täytevieras, niin Tekno-Kekko on kadunmies, joka on joskus kuullut jotain jostakin aiheesta, ei välttämättä animesta. Jopa Janne Kemppi tai Kyuu Eturautti olisivat olleet parempia kutsuvieraita, luultavasti heillä olisi ollut jopa jotain mukavaa sanottavaa fanitytöille. Samaan aikaan Finnconin puoli on onnistunut houkuttelemaan ja/tai hankkimaan itselleen useampia vieraita, kuten vaikkapa George R.R. Martinin. Hänestä olen jopa oikeasti kuullut – pisteet Finnconin superscifisteille.

-Animecon on kuin 80-luvun lopun Neuvostoliitto – rahat ovat loppu, mittasuhteet ovat kasvaneet utopistisiin ja kestämättömiin mittasuhteisiin sekä ”valtiojohdolla” ei ole juurikaan motivaatiota tai konkreettista tietotaitoa asioista. Tämä näkyy helposti esimerkiksi Anikin keskusteluissa, joissa ilmeisesti vieläkin houkutellaan vänkäreitä tapahtumaan – miksi en nähnyt tälläista täydellisen kaaoksen ja epätoivon tunnelmaa Desuconia edeltävinä viikkoina? Pääjärjestäjät ovat muutaman kerran, miltein kovin sanoin, kritisoineet weeaboolapsosten halua tulla järjestämään kyseistä tapahtumaa. Edes minä en haluaisi lähteä paatuneiden syyttelijöiden porukkaan tekemään tätä tapahtumaa. Animeconin henki tuntuu tällä hetkellä olevan lähes kuin 10 vuotta naimisissa olleella avioparilla, jotka ovat täysin kyllästyneet toisiinsa, ja harkitsevat eropapereiden jättämistä. Toivottavasti weeaboo-kansa saa kuuden kuukauden harkinta-ajan jälkeen itsensä raahattua ulos tämän, henkistä väkivaltaa käyttävän, Animecon-aviopuolison luota.

-Miksi ihmeessä tämä Animeconin sivu on erittäin huono? Eihän tästä pinkin värin sekamelskasta saa mitään selvää. Vertailkaapa huviksenne, mitä Finncon on saanut tehtyä omille sivuilleen…

Nämä ovat suurimmat huolenaiheeni. Jos esityö on tämän kaltaista, miten on itse tapahtuman laita? Luultavasti Animecon tulee yhä vetämään eniten kävijöitä itseensä SUURIMMAN CONIN (”huomatkaa” sarkastinen boldaus) maineensa ansiosta. Mutta Goljat on vanha ja väsynyt – vuonna 2010 ei järjestetä lainkaan Animeconia, ja v. 2011 on luultavasti (näillä näkymin) Animeconin viimeinen elinvuosi. Mutta kukaties Animecon yllättää tänä vuonna meidät kaikki – paljon ohjelmaa ja hyviä cosplayasuja luvassa?

Ei aivan kuten suunniteltu, vai mitä Kyuu?

Päätelkää itse.

Varjoelitisti kiittää ja kuittaa tältä päivältä ja palaan jälleen uusin, timantinkovin aihein, jahka sellaisia löydän. Palautetta saa toki antaa, mutta onko sillä mitään arvoa? Se jääköön nähtäväksi!

30 kesäkuun, 2009. Uncategorized. Jätä kommentti.

Desucon – osa 2

On kuin olisin oikeasti conissa!

Aloittakaamme Desuconin jälkimmäisen osan purkaminen. Mistä paremmin alkaa kuin Ryuusuke Imain Voice in the Shell -paneelista? En itse asiassa tiedä, mitä odotin tältä osiolta – voin vakuuttaa, että en odottanut edes paljoa. Mies tuntui Desuconin sivujen hehkutustekstin perusteella ns. täytevieraalta. Imai ei ehkä ollut animeskenen oma Tuksu tai BB-Henna, siitä kiitos, mutta paneeli jätti paljon toivomisen varaan. Mies kertoi suurimmaksi osaksi itsestään ja yliopistostaan. Näimme muutamia pätkiä ensimmäisistä piirretyistä, joka tietenkin on hyvää yleissivistystä, mutta ehkä koko tarina oli loppujen lopulta liian korkealentoista coniyleisölle. Itse kuvittelin miehen aikovan puhua suurimman osan paneelista Hatsune Mikusta, josta hän puhui ehkä viisi minuuttia. Jälkeenpäin voin todeta, että paneelin seuraaminen oli turhan vaivalloista siitä saatuun hyötymäärään. Imai olisi paremmin sopinut vierailijaksi johonkin yliopistoon, jossa kuuntelijoina olisivat olleet 27-vuotiaat, yksinäiset Genelec-miehet. Imain lopullinen pelastus kiirastulesta oli, että hänellä oli mukavia japanilaisia tyttöjä mukanaan – pirulainen tiesi tulevan kritiikin ja iski miespuolisten otakujen weak pointiin!

Maid-cafe Ichigo. Rakkaudella ja ihastuksella haluaisin puhua tästä maid-kahvilasta (vai onko se meid-cafesta, piikakahvila, miten suomalaisen pitäisi tämä asia ilmaista?), mutta se tuottaa minulle suunnatonta tuskaa. Oikeastaan ongelma ei ole välttämättä edes cafe Ichigossa, vaan suomalaisen weeaboo-kansan yleisestä käsityksestä maid-cafeista, jota osaltaan ylläpitää Maid Liberation Frontin jäsenistö. M(i)LF on tehnyt ahkeraa pioneerityötä piikakahviloiden saralla ja arvostelussa, mutta samalla olemme jumiutuneet itse kahviloiden sisältöön, jota milloin kritisoidaan erinäisin kyselyin, milloin nimisuunnittelu on jo tuhoontuominnut koko hankkeen. Suomalainen maid-cafe muistuttaa YHÄ kahvilaa, jossa kauniisti pukeutuneet piiat ja rengit palvelevat kansaa, useinmiten viktoriaanisissa puvuissa.

Tosiasiassahan Japanissa vain osa Maid Cafeista edustaa tätä lajityyppiä – hiljaisia palvelijattaria, jotka kaatavat rauhaisasti Herrallensa teen tai kahvin kuppiin, ja jotka käyttävät pitkiä ja kauniita mekkoja. Toisaalta on olemassa myös sellainen lajityyppi, jota Suomen conikansa ei tietääkseni ole kokenut – iloinen ja ylipirteä sisustaminen, persoonalliset asut, ylihintaiset ruoat sekä ennenkaikkea MAKSULLISTEN kuvien ottaminen ja pelien pelaaminen asiakkaan kanssa, esim. @Home Cafe edustaa tätä lajityyppiä. Jostain myös luin, että jokainen Cafe Ichigon palvelija/tar edusti tiettyä lajityyppiä, kuten Lapras, Rattata, Mewtw-, tarkoitan, tsunderea, ansaa, kömpelöä, Ujoa, Jöröä ja joku taisi olla Lumikki. Miksi persoonallisuuksia pitää esittää? Minulle riittäisi, jos palvelijattareni olisi aidosti kiinnostunut minusta ja yhteisestä asiakaspalveluhetkestämme, ei kenenkään tarvitse yrittää esittää muuta kuin on. Luonnollinen möhliminen on paljon enemmän moe~~ kuin tahallaan järjestetyt ”kömmähdykset”. Palvelu saisi tapahtua myös enemmän asiakkaan luona, kuten teen valmistaminen (jota ei ilmeisesti kaikille valmistettu lainkaan, vaan asiakkaat saivat kuumaa vettä ja teepussin?) tai kaakaon sekoittaminen.

Parhaimpana asiana koin kahvilassa itse ruuan ja juoman, joka sinällään on ironista – valmiit ruoat ja Fazerin valmiskaakaopussit tuottivat suurimmat iloni ihanien tyttösten ja komeiden miesten keskellä. Haluaisin nähdä lähes täydellisen maid cafen Suomessa, mutta se ei onnistunut tällä kertaa. Ei ollut edes lähellä. Olisin myös kaivannut Desuconin kapitalismin hengessä maksullisia kuvia tai yhteispelejä palvelijattarien kanssa, mutta nämä uupuivat tyystin. Lisättäköön tähän vielä tyttöjen sekä poikien asujen kuvauskielto, niin rage-mittarini alkoi väkisinkin väristä. Yhtä kaikki, toivottavasti kritiikki ei lannista kahvilan mukana toimineita, vaan kannustaa tekemään ensi vuoden kahvilasta enemmän itsensä näköisen?

tl;dr – kahvilan oma persoonallisuus esiin (missä mansikat ja moe~ sisustuksesta?) mukaanlukien maidit ja butlerit. Asiakaspalvelutapahtumaan vielä enemmän panostusta, sekä maksulliset etuudet, kuten kuvat.

Sunnuntain iloisin yllättäjä oli Jidôhanbaiki, jonka esitystä sattumalta pysähdyin seuraamaan. Tässä on ryhmä, jolla on edellä vaatimaani persoonallisuutta! Tytöt ja pojat (vai naiset ja herrat?) olivat kaikki omia persooniaan, jokainen biisi oli selvästi valittu ajatuksella ja tulkinta oli tarpeeksi räväkkää, jotta kotien karaokesuorituksesta ei voida puhua edes samassa yhteydessä. Eritoten Varjoelitistin sydäntä lämmitti tulkinta Linda Linda -kappaleesta. Toivottavasti tätä ryhmää nähdään vielä toistekin jossain tapahtumassa, vaikkapa hämyisten baarien nurkka-areenoilla?

Lupasin myös puhua Suomen cosplaykulttuurista, mutta päätin jättää sen seuraavan kerran kirjoitukseeni, jonka tarkoituksena on käsitellä tulevaa Finn/Animeconia, mutta otamme vielä pohjustusta aiheeseen Desuconin dramaattisen Suomi vs. Japani vs. USA -esitelmän kautta. Loppujen lopulta Desucon teki sen, johon se luotiin – tuhoamaan totaalisesti Animeconin hallitseva asema Suomen conina. Silti parantamista löytyi vielä, ja Varjoelitisti on aina valmis päästämään ensikertalaiset hieman helpommalla!

Ensi kerralla: Goljat vastaan Varjoelitisti – Lue Animeconin tulevasta tuhoutumisesta. Luvassa lisää myös kuvia sekä parempaa oikeinkirjoitusta, kukaties jopa tekstimuotoilua!

Desucon, selvisit tästä vuodesta... himaa ripoen.

30 kesäkuun, 2009. Uncategorized. 4 kommenttia.

Desucon – osa 1

Desucon päättyi yli kaksi viikkoa sitten, mutta keskustelu conista ei ole läheskään ohi, ei varsinkaan täällä Varjoelitistissä. Desuconhan oli siis ensimmäinen maksullinen con (Traconin säälittävää muutaman euron nimellismaksua ei voi juuri sanoa ketään koskettavaksi, toisin kuin Desuconin 12-15 € ranneketta) ja se keräsi runsaat 1600 ihmistä pilviseen Lahteen. Tapahtumapaikaksi Kehittyvien Conien Suomen väki oli valinnut Sibeliustalon, joka olikin kukaties paras tila, jota conilla on koskaan ollut – allekirjoittanutkin mahtui kulkemaan rauhassa aulassa. Välillä tulin ajatelleeksi, että herranjumala, täällähän on oikeasti viihtyisää jo tilan puolesta! Itse tapahtumassa odotin eniten Furuyan esiintymistä, joka ei pettänyt – tätä varten conien PITÄÄ olla jatkossa maksullisia, piste. Minä, ja ilmeisesti 1600 muuta, arvostamme hyviä vieraita. Omasta mielestäni heinäkuun anime/finnconin tarjonta animen puolelta on lähinnä vitsi. He haluavat pitää Suomen suurimman cosplay-tapahtuman, eivät conia. Mutta eipäs vielä lipsahdeta liikaa FCAC-linjalle, vaan jatketaan Desuconista.

Desucon oli eittämättä hyvä, mutta ei täydellinen (säätilaa en kritisoi, sille ei kukaan voi mitään. Ei edes Niidel). Avajaisseremonia oli tunteeton, mutta sopivan lyhyt, järjestäjät ja vastuuhenkilöt esiteltiin nopeasti adrenaliinina pursuavalle yleisölle. Tarvitseeko conilla edes olla jotain avajaisseremoniaa erikseen? Cosplaynäytös oli sopivasti erilainen aiempiin kilpailuihin verrattuna, mutta välillä juontajakaksikon psykedelia nousi yli asteikon ja kohti mauttomuutta, samoin fanityttöjen aww~~ -huudot jokaisen Desu-kunin sanan jälkeen. Valitettavan moni ei tiennyt mitä tehdä lavalla, joskin osa tiesi liiankin hyvin ja heidän ohjelma-aikansa venyi ja venyi. Tanssiva Sailor Moon aiheutti yleisössä naurunremakan suurin piirtein kuudennen minuutin kohdalla. Toisaalta esiintyjän olisi pitänyt osata itse lopettaa ajoissa, kuten myös yleisön olisi pitäny hillitä itsensä (olivatko nämä juuri niitä teinityttöjä, joilta Desucon yritti itseään suojella?). Kutsuvieraat olivat kaikki tehneet vakuttavaa jälkeä, kuten odottaa sopikin.

Furuyan ohjelmanumeron sekä nimikirjoitustilaisuuden jälkeen siunautui aikaa yleiseen oleiluun conitiloissa. Rytmipelien sijoittelu tuntui aluksi riskikkäältä vaihtoehdolta, koska ne olivat juuri portaiden alapäässä. En silti havainnut koskaan suurempia ruuhkia missään pisteessä, paitsi muutaman kerran sunnuntaina. Kuuluuko tästä kunnia hyvälle vastuuhenkilölle, joka osasi hommansa? Ja vastuusta puheenollen, conin turvamiehet olivat näin vanhemman ihmisen silmään asiansa osaavia sekä neuvovia, täysin erilaisia kuin mitä olen Anime -ja Traconissa kohdannut. Myös narikka ja infotiski näyttivät toimivan sujuvasti. Lisäsiiven eri huoneissa hommat sujuivat myös kohtuullisen mallikkaasti, karaoke kärsi ilmeisesti suuresta suosiosta. Kukaties jos con vielä ensi vuonna järjestetään, tulee karaokepiste siirtymään johonkin suurempaan huoneeseen?

Illan Moe vs. Gar -paketti oli pettymys. Panelistit olivat selvästi asiasta aika-ajoin täysin pihalla, erityismainintana Para”12-v-pojalta-näyttävä-tyttöystävä”rin. Keskustelu lopulta sammui ikuisuuskysymyksiin, kuten ”mitä on moe ja gar” sekä ”hei jätkät, onko Ken kova tyyppi ku se hakkaa tankin LOL XD”. Yleisön vahvat mielipiteet onneksi pelastivat koko tapauksen, josta suurimpana miinuksena koin naisten GARiuden lähes käsittelemättä jättämisen. Missä puhe Norikosta (Gunbuster), joka on kukaties isokiveksisin animehahmo, jolla ei tiettävästi ole kiveksiä? Parannusehdotukseksi seuraavaan samankaltaiseen paneeliin olisi hankkia kaksi testosteronintäyteistä miestä sekä kaksi kuukautiskivuista kärsivää herkkää taiteilijanaista puhumaan asioista. En tiedä, mitä tästä syntyisi, mutta vähintään se olisi kymmenen kertaa järjestettyä paneelia viihdyttävämpi.

Loppuillan baarijärjestely piti käydä tarkastamassa, olihan Love Hoteliin luvattu virallinen Desupuoli. Noh, itse Love Hotelissa en löytänyt aluksi muuta, kuin baaritiskin sekä muutaman cosplayaajan. Ympäristön muut ihmiset olivat lähinnä huvittuneita ja ihmeissään. Yritin kuumeisesti keksiä, missä ”desupuoli” mahtoi olla. Oliko se tanssilattia, baaritiski, hämyinen pöytä vai mikä? Jälkeenpäin sain selville, missä kyseinen alue oli – humalatilassa tämän pienen laatikon salaisuus ei minulle auennut. En tiedä, olinko ainoa tyhmä tämän asian suhteen, mutta itse ainakin odotin VIRALLISEN DESUPUOLEN olevan paljon isompi. Tästä turhautuneena lähdin liian aikaisin pois, enkä nähnyt Furuyan tanssimassa nuorten tyttösten keskellä – suuri fantasiani jäi toteutumatta!

Mutta minähän höpisen jo turhuuksia. Palatkaa myöhemmin tarkastamaan Desucon-raportin jälkimmäinen osa, jossa pureudutaan sunnuntain surkeimpiin suorituksiin, cosplayaamiseen yleisesti sekä maid-kahvilaan.

Ketään ei tulla säästämään.

Ei.

Ketään.

Sulla on kolme sekuntia aikaa tanssia Hare-Hare Yukai

23 kesäkuun, 2009. Uncategorized. Jätä kommentti.

Ensimmäinen post

Tervetuloa kaikki yhdessä ja erikseen tänne Varjoelitistiblogiin.

Tarkoituksena on puhua hieman kaikenlaisista aiheista, mutta eritoten animesta sekä Suomen coneista ja niiden ympärillä pyörivistä ihmisistä. No mikä tekee tästä blogista yhtään sen paremman kuin esimerkiksi Bubukuutin, Gossip Desun tai Mangotarhan (jotka kaikki ovat erittäin stimuloivia)? Varjoelitisti toimii nimensä mukaan varjoista, kukaties vähän Maid Liberation Frontin tapaan, mutta käsittelee laajemmin eri aiheita ja ihmisiä. Pyrin siis antamaan ns. ulkopuolisen mielipiteitä asioista, koska olen kaikesta tavallisesta condraamasta täysin ulkopuolinen henkilö – eräänlainen varjo, jos sallitte kornin kielikuvan. Pyrin antamaan tasaisin väliajoin raportteja erilaisista asioista, varsinkin lähiaikoina coneista, koska Suomen suvi on coniaikaa. Eritoten aion pureutua jo pidettyyn Desuconiin seuraavassa kirjoituksessani.

Lupaan myös paljastaa itsestäni ajoittain jotain turhaa tietoa, kuten vaikkapa sen, etten ikinä ole katsonut Narutoa, One Piecea tai Bleachia.

Lu "Char" Bu

22 kesäkuun, 2009. Avainsanat: , , . Uncategorized. Jätä kommentti.