Pukuilusta ja tulevasta Animeconista

Luna-cosplayaaja jäi eloon? MASAKA!?

On tullut aika avata sanainen arkku aiheesta cosplay, eli pukuilu. Suomalaista coniskeneä riivaa aihe nimeltä cosplay, joka ei ole aivan niin viaton asia, jolta se aluksi näyttää. Cosplayn hauskuutta ei käy kieltäminen – toiset saavat iloa asun tekemisestä, toiset niissä esiintymisestä ja kolmannet katsomisesta. Aihetta käsittelevä, Johanna Kuntun pitämä Cosplay-kulttuuri – Suomi vs. USA vs. Japani, oli kohtuullisen hyvä ja asiapohjainen(kin) esitys. Toki neiti Kuntun atk-osaaminen oli alussa hieman haparoivaa ja lausemuotoilu sopi paremmin internetin kärkkäisiin blogikirjoituksiin, mutta tarpeeksi kärkkäät mielipiteet ovat viihdyttävyyden suola! Itse sisältö oli vanhalle /cgl/:n lurkkaajalle tuttua kamaa, aina jenkkiconeista ja kauniista ”kameraneitosia” lähtien.

MUTTA!

En käsitä suomalaista suhtautumista ostettuihin asuihin. Suuri kunnia toki heille, jotka asun tai asuja jaksavat tehdä conista toiseen – kädentaidot ovat katoava luonnonvara. Neiti Kunttu antoi ymmärtää, että esimerkiksi äidin tai sukulaisen tekemä asu on ehdottomasti ostettua asua parempi. Tässä en näe mitään todellista perustetta: molemmissa tapauksissa käyttäjä itse ei osallistu juuri ollenkaan puvun tekemiseen… mutta ostamalla hän edes TORJUU LAMAA! Ostopuvut ovat kuin suuri tabu – niistä ei pidä puhua, ne ovat kielletty hedelmä. Elämmekö vieläkin niin sosialistisessa kulttuurissa, että naapurin tuhlailua katsotaan pahalla silmällä? Itse mieluusti katselen hyvintehtyä, ostettua asua kuin tusinaa keskinkertaisia pukuja, jotka cossaaja itse (tai herranjumala, heidän äitinsä) on tehnyt. Lopultahan tärkeintä on se, miltä asu näyttää, ja miten hyvin tai huonosti cossaaja haluaa hahmoonsa eläytyä*.Cosplaynäytökset ja -kilvat ovat asia erikseen: kisoihin pitää tottakai ensisijaisesti saada ihmisiä, jotka ovat itse asunsa valmistaneet – eivät ostamalla, eivätkä sukulaiselta tilaamalla. Kokonaisuutena esitys oli Varjoelitistin mielestä kuitenkin enemmän plussan kuin miinuksen puolella, varsinkin Voice in the Shellin jälkeen.

(*Itseasiassa haluaisin nähdä cosplaykansan tosiasiassa ottavan myös cosplay-sanasta kohdan play mukaan conialueelle – usein itse kukin (myös Varjoelitisti) sortuu olemaan oma itsensä, mutta hassussa asussa. Veisikö tämä sitten meitä jo liikaa larppailun ja näyttelemisen kryptiseen maailmaan, kukaties, mutta eläytyminen saattaa pelastaa huonoonkin asuun pukeutuneen cosplayaajan.)

Siirtykäämme aiheeseen nimeltä Animecon VII. Kyseinen tapahtuma alkaa vasta 10. heinäkuuta, mutta jo nyt ilmassa on ennusmerkkejä epäonnistumisen suuresta riskistä. Otetaanpa muutamia aivoituksiani aiheesta FC/AC ranskalaisiin viivoihin:

-Animecon on kävijämäärällään Suomen suurin con cosplaytapahtuma. Tämä on raaka fakta, jonka olen halunnut sanoa jo pitkään. Animeconin sivuilla ohjelma-oksan alla on kaksi asiaa: cosplay ja iltabileet. Jos tämä on sitä ”ohjelmaa” mitä Suomen suurin animekansalle suunnattu tapahtuma voi tarjota, niin eipä ole kummoinen tapahtuma. Cosplayn järjestävät kävijät ja iltabileet ovat Nosturilla. Mihin tämä monituhatpäinen yleisö edes ylipäänsä tarvitsee sitten Kaapelitehdasta? Kauniita kuvia voitaisiin ottaa vaikkapa Senaatintorilla, kunhan joku vaikutusvaltainen ihminen sanoisi tämän asian Anikin foorumeilla ja tekisi aiheelle nettisivut.

-Animeconin kunniavieras on Jari ”Tekno-Kekko” Lehtinen. Itse en ole ikinä ennen Animeconia edes kuullut kyseisestä herrasta, eikä hän ilmeisesti mitään ole tehnytkään. Jos Ryuusuke Imai oli täytevieras, niin Tekno-Kekko on kadunmies, joka on joskus kuullut jotain jostakin aiheesta, ei välttämättä animesta. Jopa Janne Kemppi tai Kyuu Eturautti olisivat olleet parempia kutsuvieraita, luultavasti heillä olisi ollut jopa jotain mukavaa sanottavaa fanitytöille. Samaan aikaan Finnconin puoli on onnistunut houkuttelemaan ja/tai hankkimaan itselleen useampia vieraita, kuten vaikkapa George R.R. Martinin. Hänestä olen jopa oikeasti kuullut – pisteet Finnconin superscifisteille.

-Animecon on kuin 80-luvun lopun Neuvostoliitto – rahat ovat loppu, mittasuhteet ovat kasvaneet utopistisiin ja kestämättömiin mittasuhteisiin sekä ”valtiojohdolla” ei ole juurikaan motivaatiota tai konkreettista tietotaitoa asioista. Tämä näkyy helposti esimerkiksi Anikin keskusteluissa, joissa ilmeisesti vieläkin houkutellaan vänkäreitä tapahtumaan – miksi en nähnyt tälläista täydellisen kaaoksen ja epätoivon tunnelmaa Desuconia edeltävinä viikkoina? Pääjärjestäjät ovat muutaman kerran, miltein kovin sanoin, kritisoineet weeaboolapsosten halua tulla järjestämään kyseistä tapahtumaa. Edes minä en haluaisi lähteä paatuneiden syyttelijöiden porukkaan tekemään tätä tapahtumaa. Animeconin henki tuntuu tällä hetkellä olevan lähes kuin 10 vuotta naimisissa olleella avioparilla, jotka ovat täysin kyllästyneet toisiinsa, ja harkitsevat eropapereiden jättämistä. Toivottavasti weeaboo-kansa saa kuuden kuukauden harkinta-ajan jälkeen itsensä raahattua ulos tämän, henkistä väkivaltaa käyttävän, Animecon-aviopuolison luota.

-Miksi ihmeessä tämä Animeconin sivu on erittäin huono? Eihän tästä pinkin värin sekamelskasta saa mitään selvää. Vertailkaapa huviksenne, mitä Finncon on saanut tehtyä omille sivuilleen…

Nämä ovat suurimmat huolenaiheeni. Jos esityö on tämän kaltaista, miten on itse tapahtuman laita? Luultavasti Animecon tulee yhä vetämään eniten kävijöitä itseensä SUURIMMAN CONIN (”huomatkaa” sarkastinen boldaus) maineensa ansiosta. Mutta Goljat on vanha ja väsynyt – vuonna 2010 ei järjestetä lainkaan Animeconia, ja v. 2011 on luultavasti (näillä näkymin) Animeconin viimeinen elinvuosi. Mutta kukaties Animecon yllättää tänä vuonna meidät kaikki – paljon ohjelmaa ja hyviä cosplayasuja luvassa?

Ei aivan kuten suunniteltu, vai mitä Kyuu?

Päätelkää itse.

Varjoelitisti kiittää ja kuittaa tältä päivältä ja palaan jälleen uusin, timantinkovin aihein, jahka sellaisia löydän. Palautetta saa toki antaa, mutta onko sillä mitään arvoa? Se jääköön nähtäväksi!

30 kesäkuun, 2009. Uncategorized. Jätä kommentti.

Desucon – osa 2

On kuin olisin oikeasti conissa!

Aloittakaamme Desuconin jälkimmäisen osan purkaminen. Mistä paremmin alkaa kuin Ryuusuke Imain Voice in the Shell -paneelista? En itse asiassa tiedä, mitä odotin tältä osiolta – voin vakuuttaa, että en odottanut edes paljoa. Mies tuntui Desuconin sivujen hehkutustekstin perusteella ns. täytevieraalta. Imai ei ehkä ollut animeskenen oma Tuksu tai BB-Henna, siitä kiitos, mutta paneeli jätti paljon toivomisen varaan. Mies kertoi suurimmaksi osaksi itsestään ja yliopistostaan. Näimme muutamia pätkiä ensimmäisistä piirretyistä, joka tietenkin on hyvää yleissivistystä, mutta ehkä koko tarina oli loppujen lopulta liian korkealentoista coniyleisölle. Itse kuvittelin miehen aikovan puhua suurimman osan paneelista Hatsune Mikusta, josta hän puhui ehkä viisi minuuttia. Jälkeenpäin voin todeta, että paneelin seuraaminen oli turhan vaivalloista siitä saatuun hyötymäärään. Imai olisi paremmin sopinut vierailijaksi johonkin yliopistoon, jossa kuuntelijoina olisivat olleet 27-vuotiaat, yksinäiset Genelec-miehet. Imain lopullinen pelastus kiirastulesta oli, että hänellä oli mukavia japanilaisia tyttöjä mukanaan – pirulainen tiesi tulevan kritiikin ja iski miespuolisten otakujen weak pointiin!

Maid-cafe Ichigo. Rakkaudella ja ihastuksella haluaisin puhua tästä maid-kahvilasta (vai onko se meid-cafesta, piikakahvila, miten suomalaisen pitäisi tämä asia ilmaista?), mutta se tuottaa minulle suunnatonta tuskaa. Oikeastaan ongelma ei ole välttämättä edes cafe Ichigossa, vaan suomalaisen weeaboo-kansan yleisestä käsityksestä maid-cafeista, jota osaltaan ylläpitää Maid Liberation Frontin jäsenistö. M(i)LF on tehnyt ahkeraa pioneerityötä piikakahviloiden saralla ja arvostelussa, mutta samalla olemme jumiutuneet itse kahviloiden sisältöön, jota milloin kritisoidaan erinäisin kyselyin, milloin nimisuunnittelu on jo tuhoontuominnut koko hankkeen. Suomalainen maid-cafe muistuttaa YHÄ kahvilaa, jossa kauniisti pukeutuneet piiat ja rengit palvelevat kansaa, useinmiten viktoriaanisissa puvuissa.

Tosiasiassahan Japanissa vain osa Maid Cafeista edustaa tätä lajityyppiä – hiljaisia palvelijattaria, jotka kaatavat rauhaisasti Herrallensa teen tai kahvin kuppiin, ja jotka käyttävät pitkiä ja kauniita mekkoja. Toisaalta on olemassa myös sellainen lajityyppi, jota Suomen conikansa ei tietääkseni ole kokenut – iloinen ja ylipirteä sisustaminen, persoonalliset asut, ylihintaiset ruoat sekä ennenkaikkea MAKSULLISTEN kuvien ottaminen ja pelien pelaaminen asiakkaan kanssa, esim. @Home Cafe edustaa tätä lajityyppiä. Jostain myös luin, että jokainen Cafe Ichigon palvelija/tar edusti tiettyä lajityyppiä, kuten Lapras, Rattata, Mewtw-, tarkoitan, tsunderea, ansaa, kömpelöä, Ujoa, Jöröä ja joku taisi olla Lumikki. Miksi persoonallisuuksia pitää esittää? Minulle riittäisi, jos palvelijattareni olisi aidosti kiinnostunut minusta ja yhteisestä asiakaspalveluhetkestämme, ei kenenkään tarvitse yrittää esittää muuta kuin on. Luonnollinen möhliminen on paljon enemmän moe~~ kuin tahallaan järjestetyt ”kömmähdykset”. Palvelu saisi tapahtua myös enemmän asiakkaan luona, kuten teen valmistaminen (jota ei ilmeisesti kaikille valmistettu lainkaan, vaan asiakkaat saivat kuumaa vettä ja teepussin?) tai kaakaon sekoittaminen.

Parhaimpana asiana koin kahvilassa itse ruuan ja juoman, joka sinällään on ironista – valmiit ruoat ja Fazerin valmiskaakaopussit tuottivat suurimmat iloni ihanien tyttösten ja komeiden miesten keskellä. Haluaisin nähdä lähes täydellisen maid cafen Suomessa, mutta se ei onnistunut tällä kertaa. Ei ollut edes lähellä. Olisin myös kaivannut Desuconin kapitalismin hengessä maksullisia kuvia tai yhteispelejä palvelijattarien kanssa, mutta nämä uupuivat tyystin. Lisättäköön tähän vielä tyttöjen sekä poikien asujen kuvauskielto, niin rage-mittarini alkoi väkisinkin väristä. Yhtä kaikki, toivottavasti kritiikki ei lannista kahvilan mukana toimineita, vaan kannustaa tekemään ensi vuoden kahvilasta enemmän itsensä näköisen?

tl;dr – kahvilan oma persoonallisuus esiin (missä mansikat ja moe~ sisustuksesta?) mukaanlukien maidit ja butlerit. Asiakaspalvelutapahtumaan vielä enemmän panostusta, sekä maksulliset etuudet, kuten kuvat.

Sunnuntain iloisin yllättäjä oli Jidôhanbaiki, jonka esitystä sattumalta pysähdyin seuraamaan. Tässä on ryhmä, jolla on edellä vaatimaani persoonallisuutta! Tytöt ja pojat (vai naiset ja herrat?) olivat kaikki omia persooniaan, jokainen biisi oli selvästi valittu ajatuksella ja tulkinta oli tarpeeksi räväkkää, jotta kotien karaokesuorituksesta ei voida puhua edes samassa yhteydessä. Eritoten Varjoelitistin sydäntä lämmitti tulkinta Linda Linda -kappaleesta. Toivottavasti tätä ryhmää nähdään vielä toistekin jossain tapahtumassa, vaikkapa hämyisten baarien nurkka-areenoilla?

Lupasin myös puhua Suomen cosplaykulttuurista, mutta päätin jättää sen seuraavan kerran kirjoitukseeni, jonka tarkoituksena on käsitellä tulevaa Finn/Animeconia, mutta otamme vielä pohjustusta aiheeseen Desuconin dramaattisen Suomi vs. Japani vs. USA -esitelmän kautta. Loppujen lopulta Desucon teki sen, johon se luotiin – tuhoamaan totaalisesti Animeconin hallitseva asema Suomen conina. Silti parantamista löytyi vielä, ja Varjoelitisti on aina valmis päästämään ensikertalaiset hieman helpommalla!

Ensi kerralla: Goljat vastaan Varjoelitisti – Lue Animeconin tulevasta tuhoutumisesta. Luvassa lisää myös kuvia sekä parempaa oikeinkirjoitusta, kukaties jopa tekstimuotoilua!

Desucon, selvisit tästä vuodesta... himaa ripoen.

30 kesäkuun, 2009. Uncategorized. 4 kommenttia.

Desucon – osa 1

Desucon päättyi yli kaksi viikkoa sitten, mutta keskustelu conista ei ole läheskään ohi, ei varsinkaan täällä Varjoelitistissä. Desuconhan oli siis ensimmäinen maksullinen con (Traconin säälittävää muutaman euron nimellismaksua ei voi juuri sanoa ketään koskettavaksi, toisin kuin Desuconin 12-15 € ranneketta) ja se keräsi runsaat 1600 ihmistä pilviseen Lahteen. Tapahtumapaikaksi Kehittyvien Conien Suomen väki oli valinnut Sibeliustalon, joka olikin kukaties paras tila, jota conilla on koskaan ollut – allekirjoittanutkin mahtui kulkemaan rauhassa aulassa. Välillä tulin ajatelleeksi, että herranjumala, täällähän on oikeasti viihtyisää jo tilan puolesta! Itse tapahtumassa odotin eniten Furuyan esiintymistä, joka ei pettänyt – tätä varten conien PITÄÄ olla jatkossa maksullisia, piste. Minä, ja ilmeisesti 1600 muuta, arvostamme hyviä vieraita. Omasta mielestäni heinäkuun anime/finnconin tarjonta animen puolelta on lähinnä vitsi. He haluavat pitää Suomen suurimman cosplay-tapahtuman, eivät conia. Mutta eipäs vielä lipsahdeta liikaa FCAC-linjalle, vaan jatketaan Desuconista.

Desucon oli eittämättä hyvä, mutta ei täydellinen (säätilaa en kritisoi, sille ei kukaan voi mitään. Ei edes Niidel). Avajaisseremonia oli tunteeton, mutta sopivan lyhyt, järjestäjät ja vastuuhenkilöt esiteltiin nopeasti adrenaliinina pursuavalle yleisölle. Tarvitseeko conilla edes olla jotain avajaisseremoniaa erikseen? Cosplaynäytös oli sopivasti erilainen aiempiin kilpailuihin verrattuna, mutta välillä juontajakaksikon psykedelia nousi yli asteikon ja kohti mauttomuutta, samoin fanityttöjen aww~~ -huudot jokaisen Desu-kunin sanan jälkeen. Valitettavan moni ei tiennyt mitä tehdä lavalla, joskin osa tiesi liiankin hyvin ja heidän ohjelma-aikansa venyi ja venyi. Tanssiva Sailor Moon aiheutti yleisössä naurunremakan suurin piirtein kuudennen minuutin kohdalla. Toisaalta esiintyjän olisi pitänyt osata itse lopettaa ajoissa, kuten myös yleisön olisi pitäny hillitä itsensä (olivatko nämä juuri niitä teinityttöjä, joilta Desucon yritti itseään suojella?). Kutsuvieraat olivat kaikki tehneet vakuttavaa jälkeä, kuten odottaa sopikin.

Furuyan ohjelmanumeron sekä nimikirjoitustilaisuuden jälkeen siunautui aikaa yleiseen oleiluun conitiloissa. Rytmipelien sijoittelu tuntui aluksi riskikkäältä vaihtoehdolta, koska ne olivat juuri portaiden alapäässä. En silti havainnut koskaan suurempia ruuhkia missään pisteessä, paitsi muutaman kerran sunnuntaina. Kuuluuko tästä kunnia hyvälle vastuuhenkilölle, joka osasi hommansa? Ja vastuusta puheenollen, conin turvamiehet olivat näin vanhemman ihmisen silmään asiansa osaavia sekä neuvovia, täysin erilaisia kuin mitä olen Anime -ja Traconissa kohdannut. Myös narikka ja infotiski näyttivät toimivan sujuvasti. Lisäsiiven eri huoneissa hommat sujuivat myös kohtuullisen mallikkaasti, karaoke kärsi ilmeisesti suuresta suosiosta. Kukaties jos con vielä ensi vuonna järjestetään, tulee karaokepiste siirtymään johonkin suurempaan huoneeseen?

Illan Moe vs. Gar -paketti oli pettymys. Panelistit olivat selvästi asiasta aika-ajoin täysin pihalla, erityismainintana Para”12-v-pojalta-näyttävä-tyttöystävä”rin. Keskustelu lopulta sammui ikuisuuskysymyksiin, kuten ”mitä on moe ja gar” sekä ”hei jätkät, onko Ken kova tyyppi ku se hakkaa tankin LOL XD”. Yleisön vahvat mielipiteet onneksi pelastivat koko tapauksen, josta suurimpana miinuksena koin naisten GARiuden lähes käsittelemättä jättämisen. Missä puhe Norikosta (Gunbuster), joka on kukaties isokiveksisin animehahmo, jolla ei tiettävästi ole kiveksiä? Parannusehdotukseksi seuraavaan samankaltaiseen paneeliin olisi hankkia kaksi testosteronintäyteistä miestä sekä kaksi kuukautiskivuista kärsivää herkkää taiteilijanaista puhumaan asioista. En tiedä, mitä tästä syntyisi, mutta vähintään se olisi kymmenen kertaa järjestettyä paneelia viihdyttävämpi.

Loppuillan baarijärjestely piti käydä tarkastamassa, olihan Love Hoteliin luvattu virallinen Desupuoli. Noh, itse Love Hotelissa en löytänyt aluksi muuta, kuin baaritiskin sekä muutaman cosplayaajan. Ympäristön muut ihmiset olivat lähinnä huvittuneita ja ihmeissään. Yritin kuumeisesti keksiä, missä ”desupuoli” mahtoi olla. Oliko se tanssilattia, baaritiski, hämyinen pöytä vai mikä? Jälkeenpäin sain selville, missä kyseinen alue oli – humalatilassa tämän pienen laatikon salaisuus ei minulle auennut. En tiedä, olinko ainoa tyhmä tämän asian suhteen, mutta itse ainakin odotin VIRALLISEN DESUPUOLEN olevan paljon isompi. Tästä turhautuneena lähdin liian aikaisin pois, enkä nähnyt Furuyan tanssimassa nuorten tyttösten keskellä – suuri fantasiani jäi toteutumatta!

Mutta minähän höpisen jo turhuuksia. Palatkaa myöhemmin tarkastamaan Desucon-raportin jälkimmäinen osa, jossa pureudutaan sunnuntain surkeimpiin suorituksiin, cosplayaamiseen yleisesti sekä maid-kahvilaan.

Ketään ei tulla säästämään.

Ei.

Ketään.

Sulla on kolme sekuntia aikaa tanssia Hare-Hare Yukai

23 kesäkuun, 2009. Uncategorized. Jätä kommentti.

Ensimmäinen post

Tervetuloa kaikki yhdessä ja erikseen tänne Varjoelitistiblogiin.

Tarkoituksena on puhua hieman kaikenlaisista aiheista, mutta eritoten animesta sekä Suomen coneista ja niiden ympärillä pyörivistä ihmisistä. No mikä tekee tästä blogista yhtään sen paremman kuin esimerkiksi Bubukuutin, Gossip Desun tai Mangotarhan (jotka kaikki ovat erittäin stimuloivia)? Varjoelitisti toimii nimensä mukaan varjoista, kukaties vähän Maid Liberation Frontin tapaan, mutta käsittelee laajemmin eri aiheita ja ihmisiä. Pyrin siis antamaan ns. ulkopuolisen mielipiteitä asioista, koska olen kaikesta tavallisesta condraamasta täysin ulkopuolinen henkilö – eräänlainen varjo, jos sallitte kornin kielikuvan. Pyrin antamaan tasaisin väliajoin raportteja erilaisista asioista, varsinkin lähiaikoina coneista, koska Suomen suvi on coniaikaa. Eritoten aion pureutua jo pidettyyn Desuconiin seuraavassa kirjoituksessani.

Lupaan myös paljastaa itsestäni ajoittain jotain turhaa tietoa, kuten vaikkapa sen, etten ikinä ole katsonut Narutoa, One Piecea tai Bleachia.

Lu "Char" Bu

22 kesäkuun, 2009. Avainsanat: , , . Uncategorized. Jätä kommentti.