Desucon – osa 1

Desucon päättyi yli kaksi viikkoa sitten, mutta keskustelu conista ei ole läheskään ohi, ei varsinkaan täällä Varjoelitistissä. Desuconhan oli siis ensimmäinen maksullinen con (Traconin säälittävää muutaman euron nimellismaksua ei voi juuri sanoa ketään koskettavaksi, toisin kuin Desuconin 12-15 € ranneketta) ja se keräsi runsaat 1600 ihmistä pilviseen Lahteen. Tapahtumapaikaksi Kehittyvien Conien Suomen väki oli valinnut Sibeliustalon, joka olikin kukaties paras tila, jota conilla on koskaan ollut – allekirjoittanutkin mahtui kulkemaan rauhassa aulassa. Välillä tulin ajatelleeksi, että herranjumala, täällähän on oikeasti viihtyisää jo tilan puolesta! Itse tapahtumassa odotin eniten Furuyan esiintymistä, joka ei pettänyt – tätä varten conien PITÄÄ olla jatkossa maksullisia, piste. Minä, ja ilmeisesti 1600 muuta, arvostamme hyviä vieraita. Omasta mielestäni heinäkuun anime/finnconin tarjonta animen puolelta on lähinnä vitsi. He haluavat pitää Suomen suurimman cosplay-tapahtuman, eivät conia. Mutta eipäs vielä lipsahdeta liikaa FCAC-linjalle, vaan jatketaan Desuconista.

Desucon oli eittämättä hyvä, mutta ei täydellinen (säätilaa en kritisoi, sille ei kukaan voi mitään. Ei edes Niidel). Avajaisseremonia oli tunteeton, mutta sopivan lyhyt, järjestäjät ja vastuuhenkilöt esiteltiin nopeasti adrenaliinina pursuavalle yleisölle. Tarvitseeko conilla edes olla jotain avajaisseremoniaa erikseen? Cosplaynäytös oli sopivasti erilainen aiempiin kilpailuihin verrattuna, mutta välillä juontajakaksikon psykedelia nousi yli asteikon ja kohti mauttomuutta, samoin fanityttöjen aww~~ -huudot jokaisen Desu-kunin sanan jälkeen. Valitettavan moni ei tiennyt mitä tehdä lavalla, joskin osa tiesi liiankin hyvin ja heidän ohjelma-aikansa venyi ja venyi. Tanssiva Sailor Moon aiheutti yleisössä naurunremakan suurin piirtein kuudennen minuutin kohdalla. Toisaalta esiintyjän olisi pitänyt osata itse lopettaa ajoissa, kuten myös yleisön olisi pitäny hillitä itsensä (olivatko nämä juuri niitä teinityttöjä, joilta Desucon yritti itseään suojella?). Kutsuvieraat olivat kaikki tehneet vakuttavaa jälkeä, kuten odottaa sopikin.

Furuyan ohjelmanumeron sekä nimikirjoitustilaisuuden jälkeen siunautui aikaa yleiseen oleiluun conitiloissa. Rytmipelien sijoittelu tuntui aluksi riskikkäältä vaihtoehdolta, koska ne olivat juuri portaiden alapäässä. En silti havainnut koskaan suurempia ruuhkia missään pisteessä, paitsi muutaman kerran sunnuntaina. Kuuluuko tästä kunnia hyvälle vastuuhenkilölle, joka osasi hommansa? Ja vastuusta puheenollen, conin turvamiehet olivat näin vanhemman ihmisen silmään asiansa osaavia sekä neuvovia, täysin erilaisia kuin mitä olen Anime -ja Traconissa kohdannut. Myös narikka ja infotiski näyttivät toimivan sujuvasti. Lisäsiiven eri huoneissa hommat sujuivat myös kohtuullisen mallikkaasti, karaoke kärsi ilmeisesti suuresta suosiosta. Kukaties jos con vielä ensi vuonna järjestetään, tulee karaokepiste siirtymään johonkin suurempaan huoneeseen?

Illan Moe vs. Gar -paketti oli pettymys. Panelistit olivat selvästi asiasta aika-ajoin täysin pihalla, erityismainintana Para”12-v-pojalta-näyttävä-tyttöystävä”rin. Keskustelu lopulta sammui ikuisuuskysymyksiin, kuten ”mitä on moe ja gar” sekä ”hei jätkät, onko Ken kova tyyppi ku se hakkaa tankin LOL XD”. Yleisön vahvat mielipiteet onneksi pelastivat koko tapauksen, josta suurimpana miinuksena koin naisten GARiuden lähes käsittelemättä jättämisen. Missä puhe Norikosta (Gunbuster), joka on kukaties isokiveksisin animehahmo, jolla ei tiettävästi ole kiveksiä? Parannusehdotukseksi seuraavaan samankaltaiseen paneeliin olisi hankkia kaksi testosteronintäyteistä miestä sekä kaksi kuukautiskivuista kärsivää herkkää taiteilijanaista puhumaan asioista. En tiedä, mitä tästä syntyisi, mutta vähintään se olisi kymmenen kertaa järjestettyä paneelia viihdyttävämpi.

Loppuillan baarijärjestely piti käydä tarkastamassa, olihan Love Hoteliin luvattu virallinen Desupuoli. Noh, itse Love Hotelissa en löytänyt aluksi muuta, kuin baaritiskin sekä muutaman cosplayaajan. Ympäristön muut ihmiset olivat lähinnä huvittuneita ja ihmeissään. Yritin kuumeisesti keksiä, missä ”desupuoli” mahtoi olla. Oliko se tanssilattia, baaritiski, hämyinen pöytä vai mikä? Jälkeenpäin sain selville, missä kyseinen alue oli – humalatilassa tämän pienen laatikon salaisuus ei minulle auennut. En tiedä, olinko ainoa tyhmä tämän asian suhteen, mutta itse ainakin odotin VIRALLISEN DESUPUOLEN olevan paljon isompi. Tästä turhautuneena lähdin liian aikaisin pois, enkä nähnyt Furuyan tanssimassa nuorten tyttösten keskellä – suuri fantasiani jäi toteutumatta!

Mutta minähän höpisen jo turhuuksia. Palatkaa myöhemmin tarkastamaan Desucon-raportin jälkimmäinen osa, jossa pureudutaan sunnuntain surkeimpiin suorituksiin, cosplayaamiseen yleisesti sekä maid-kahvilaan.

Ketään ei tulla säästämään.

Ei.

Ketään.

Sulla on kolme sekuntia aikaa tanssia Hare-Hare Yukai

23 kesäkuun, 2009. Uncategorized.

Jätä kommentti

Be the first to comment!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Trackback URI

%d bloggaajaa tykkää tästä: